keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Grönlannin reissun jälkilöylyissä "KOHTI GRÖNLANTIA"



Juuri ennen reissua

Reissun lähtöpäivä alkoi lähestyä ja perhosia lenteli mahassa. Jännitystä oli ilmassa. Kaverit olivat neuvoneet, että juuri ennen reissua olisi hyvä jättää tehotreenit vähemmälle ja antaa kehon valmistautua tulevaan urakkaan. Kuin tilauksesta sain sitkeän flunssan paria viikkoa ennen reissua. Huoli heräsi, että ehdinkö parantua ennen reissua. Kävin lääkärissä ja hän määräsi minut lepoon kolmeksi päiväksi. Se lienee pisin sairaspoissaoloni koko työhistoriani aikana. Sain myös lääkekuurin poskiontelotulehdukseen. Tottelin kiltisti lääkäriä ja pysyin levossa. Flunssa alkoi helpottaa. Kuitenkin reissuun lähtiessä antibioottikuuri oli edelleen päällä. 

22.4.

Tänään retkikuntamme ylitti jäätikön 1. kerran! Ylitys tapahtui lentokoneella lentäen, mutta ylityshän sekin on. Mahtavaa oli seurailla lentokoneen ikkunasta, kuinka maisemat vaihtuivat. Merellä näkyi ensin yksittäisiä jäälohkareita, jotka lisääntyivät ja hiljalleen tuota valkoista ihmettä alkoi olla näkökentässä enemmän ja enemmän. Lopulta saavutimme jäätikön reunan! Se tunne! Kyllä! Hymy nousi kasvoille ja suunnaton innostus valtasi minut välittömästi. En tiedä mikä talvessa, lumisissa maisemissa ja vuorissa oikein minua viehättää, mutta sen tiedän, että nuo maisemat, ne vain vievät minut mennessään! 

Maisemia ihastellessa ja kameran laulaessa reissu alkoi hiljalleen konkretisoitua. Valtava valkoinen lumikenttä siinti ikkunasta loputtomana maisemana. Tätä maisemaa pääsisimme tulevan kuukauden aikana tutkimaan lähemmin. Jäätikön ylitys kesti lentokoneella noin viisi tuntia. Paljonkohan meillä menee aikaa ylitykseen hiihtämällä? Millaisia haasteita matkalla kohtaisimme? Selviäisimmekö vammoitta? Pääsisimmekö kaikki lopulta toiselle rannikolle? Riittäisikö kuntoni? Olinko treenannut oikeita asioita ja olinko valmistautunut oikealla tavalla reissuun niin varusteiden kuin ruokienkin osalta? Ehtisinkö tervehtyä tästä useita viikkoja kestäneestä flunssasta täysin ennen maastoon lähtöä? Vaikuttaisiko poskiontelotulehduslääkekuuri yleiskuntooni reissun aikana? Kysymyksiä pompsahteli mieleeni. Kysymyksiä vailla vastauksia. Edessä vain seikkailu, jonka jälkeen olisimme viisaampia vastaamaan noihin mielessä pyöriviin kysymyksiin. Mutta näitä vastauksia saisimme odottaa vielä viitisen viikkoa! Perhoset liihottelivat vatsassani ja rauhoitin itseni kauniin maiseman äärelle. Olin valmistautunut parhaan osaamiseni mukaan ja tehnyt parhaani treenaamisen suhteen. 



Grönlannin reissun jälkilöylyissä "Reissuun valmistautuminen"



Eletään joulukuuta 2016. Aika kuluu vauhdilla arjen kiireiden keskellä. Silloin tällöin on aikaa pysähtyä makustelemaan kulunutta vuotta ja kirjoitella ajatuksia auki. Tässä postauksessa jotain ajatuksia treenaamisesta retkikuntaan.

Reilu vuosi sitten syksyllä 2015 tavattiin Grönlannin retkikunnan kanssa Riihimäellä. Tapaamisessa oli yhteensä 6 henkilöä, joista 5 lähti lopulta reissuun mukaan. Retkikuntamme oli kaupallinen retkikunta, jossa matkan järjestelyistä sekä opastuksesta vastasi Jaakko Heikka. Tapaamisessa käytiin retkikuntaan ja retken luonteeseen liittyviä perusasioita läpi. Tuossa vaiheessa olin makustellut asiaa jo puolisen vuotta ja sitäkin ennen kiinnostus pidempiä reissuja kohtaan oli jo useamman vuoden ollut mielessä. Syksyn tapaamisessa, tavattuani retkikunnanjäsenet, tein päätöksen lähteä mukaan.

TREENAAMINEN

Tietoisen ja suunnitelmallisen lajinomaisen treenaamisen päätin aloittaa vasta, kun lopullinen päätös reissusta oli tehty. Toisaalta mietin, olisiko liian myöhäistä aloittaa treenaaminen vasta syys-lokakuulla. Ehtisinkö päästä retkikuntakuntoon kahdeksassa kuukaudessa? Mielessä oli myös paljon kysymyksiä siitä, millaista treeniä reissuun vaadittaisiin? Kuinka paljon ja mitä? Entä lepopäivät? Missä suhteessa kehoa olisi optimistista totuttaa pitkäkestoiseen suoritukseen? Viime kesästä saakka kävinkin useiden alan ammattilaisten kanssa mielenkiintoisia keskusteluja treenaamisesta. Kiitos näistä vinkeistä kuuluu kavereilleni. Onneksi lähipiirissä on alan ammattilaisia. Jossain vaiheessa pohdin jopa personal trainerin palkkaamista, mutta jostain syystä tämä ajatus ei minua suuremmin houkutellut. 

Olen tottunut liikkumaan niin vapaa-ajalla kuin työarjessanikin. Luonnollinen liikkuminen ja toisaalta liikuntapainotteiset harrastukset luovat mielestäni parhaan pohjan retkikuntaan valmistautumiseen. Pohja on luotu vuosien varrella ja sitä vahvistamalla, näin jälkeenpäinkin voin vakuuttaa, että se riittää. Toki treeniohjelman itse rakentamiseen liittyy vahvasti itsenäinen työskentelyote ja motivaation löytäminen sisältä. Kukaan ei tule sinua pakottamaan treeneihin, eikä kukaan välttämättä odota sinua sateisen ja pimeän metsätien alussa valmiina tsemppaamaan ja kannustamaan tämänkin päivän treeneihin. Välillä ottaa suunnattomasti päähän lähteä työpäivän jälkeen syksyn pimeisiin iltoihin, vesisateeseen ja kuraiselle hiekkatielle, vetämään kivirekeä perässä. Useimmiten kuitenkin raskas useiden tuntien mittainen fyysinen treeni sai ehkäpä treenien alussa olevan ärsytyksen laantumaan ja kääntymään ihan mahtavaan energiseen fiilikseen! Suuri kiitos kuuluu myös siskolleni Sarille, joka usein lähti mukaani treenikaveriksi. Syksy oli sateinen ja pimenevien iltojen iloksi saatiin ottaa lenkeille mukaan otsalamput.

Retkikuntaa edeltävän kahdeksan kuukauden aikana treenini koostuivat säännöllisestä lajinomaisesta treenistä, joka tarkoitti renkaanvetoa kolmesti viikossa noin 1,5-3 tunnin ajan kerrallaan. Renkaan vedon aloitin totuttamalla kehoni painojen vetämiseen vaiheittain. Aloitin ensin tyhjällä renkaalla ja lisäsin vaiheittain painoja edeten lopulta lähemmäs 42 kg kivirekeä. Tulipa jossain vaiheessa tehtyä treenit 45 kg kivireenkin kanssa. Oli jännä huomata, kuinka keho kertoi minulle, missä vaiheessa se kaipasi lisähaastetta. Konkretian tasolla tämä tarkoitti noin viikon välein lisäkivien etsimistä. Alkusyksystä muistan tehneeni yhden hc-treenin, jossa latasin suoraan 22 kg kiviä renkaaseen (renkaan paino ilman kiviä on 12 kg). Matkan teko tuntui todella raskaalta. Mietin jaksaisinko koskaan vetää näin painavaa lastia perässäni. Kuinka selkäni jaksaisi, sillä jo nyt alkoi tuntua kipua alaselässä. Kipu jatkui pitkälle seuraavaan viikkoon ja tiesin, ettei sellaisella treenaamisella saa muuta aikaan kuin, selän hajoamisen ja matkan peruuntumisen. Tämä siitäkin huolimatta oli todettava ja onneksi selkä palautui entiselleen ja kipu katosi.

Treenaamisen ydin saattaa joskus hukkua ajatellessa liikaa tavoitetta tai lopputulosta. Usein haluaisimme päästä päämäärään heti ja tulla ”valmiiksi” tässä ja nyt. Mielestäni parasta treenaamista on luonnollinen liikkuminen perusarjessa. Moni ehdotti minulle treenikalenteriin myös säännöllistä kuntosalilla käymistä. Jostain syystä en koe kuntosaliharjoittelua minulle sopivana ja huomaan löytäväni itseni mieluummin vaikkapa halkopinon luolta lekan tai kirveen varresta. Renkaanvedon ohella kävin säännöllisesti viikoittain avantosaunassa, joka palauttaa lihakset raskaiden lenkkien jälkeen ja toisaalta totuttaa kehoa kylmään.

Nokian invalidien avantosaunalta Alisniemestä löytyi myös lisää mielenkiintoista tekemistä halonhakkuu iltapäivien muodossa. Syksyllä näin suuren kasan isoja pöllejä Alisen pihassa. Avantosaunan päätteeksi eräs sunnuntai kysyinkin, että voisinkohan joku päivä tulla tekemään puutöitä vapaaehtoismeiningillä. Muistan, että minulta kysyttiin osaankohan noin isoja pöllejä halkoa, siihen tarvittaisiin kiilat ja leka. Tokaisin tähän, että eiköhän se suju ja ainahan sitä voisi kokeilla. Sovittiin ensimmäinen halkotreeni kerta. Kun pääsin vauhtiin, ajantaju hukkui ja yks kaks huomasin, että neljä tuntia oli mennyt ilman taukoa. Isohko pino oli tullut halottua puita pienemmäksi, jotta ne sopisivat halkomakoneeseen. Tehtäväni oli siis pilkkoa puita pienemmäksi, jotta niitä olisi kevyempi nostella ja ne sopisivat halkomakoneeseen. Ensimmäisen treenin jälkeen ei kukaan kyseenalaistanut kykyäni halkoa puita, päinvastoin sain Aliselta mukavasti kannustusta, hyvää mieltä sekä tekemisen meininkiä samassa paketissa. Samalla sain tehtyä avantosaunalle roppakaupalla puita. Aika-ajoin käytiin myös rankametsässä hakemassa kaadettuja puita sahattavaksi ja edelleen pilkottavaksi. Käsityötä parhaimmillaan. Oli mukava, kun sain rohkaistua myös Alisen naistenilloissa naisiakin tulemaan ”miesten hommiin”, kun ruoanlaittaminen ei tuntunut omalta hommalta. Useamman tunnin lekatreenien jälkeen muutaman päivän päästä tiesi tehneensä fyysistä työtä.

Jooga on kuulunut elämääni jo vuodesta 2004. Aikoinaan aloitin hathajoogalla ja useiden joogasuuntausten kokeilemisen jälkeen vuosien saatossa päädyin astangajoogaan. Astangajooga on mukavan fyysistä ja valmistaa kehoa kokonaisvaltaisesti myös reissuja varten. Astangajoogan utsai-hengitystä olen hyödyntänyt usein vuorireissuilla, mutta Grönlantia ajatellen utsai-hengityksen hyödyntäminen myös vaikkapa renkaanvedossa oli tietoinen valinta. Talviolosuhteissa auringonpaisteessa liikkuminen altistaa ajoittain yllättävillekin palovammoille. Moni on polttanut Grönlannin hiihtoreissuilla kitalaen hiihtäessään suuauki. Vuoristoreissuilla olen huomannut, että liikkuminen ohuessa ilmanalassa on helpompaa hengittäessä utsai-hengitystä -syvää hengitystä joka hapettaa keuhkoja pinnallista hengitystä paremmin. Hyödyn olen huomannut käytännössäkin ja todennut hengityksen itselle sopivaksi monilla reissuilla. Renkaanvetäminen on raskasta ja saa usein hengityksen tihentymään, jolloin helposti aukaisee suun. Utsai-hengitys tasaa hengitystä, jolloin on helpompaa hengittää nenän kautta. Huomasin, Grönlannissa myös että nenän kautta hengittäessä kasvomaskiin kertyi kosteutta huomattavasti vähemmän, joten monessa suhteessa hengitystekniikkaan kannattaa kiinnittää huomiota osana omaa treenaamista, mitä se ikänä onkaan!

Olen sitä mieltä, että retkikuntaan valmistautumiseen parasta treeniä on monipuolinen liikunta. Yhteen lajiin vaikkapa renkaanvetämiseen ei kannata liikaa jäädä kiinni. Edellä mainittujen lajien lisäksi kävin aikataulujen puitteissa kiipeilemässä. Lähellä sydäntä oleva jääkiipeily jäi tänä vuonna harmillisesti muutamaan kertaan. Olen onnekas, että työni on liikkuvaista ja saan tehdä työtä luonnossa. Treenaaminen ja peruskunnon ylläpitäminen eivät siis kosketa vain vapaa-aikaa, vaan treenitunteja kertyy aika-ajoin myös työpäivien aikana, kuin huomaamatta. Itsenäinen treenaaminen loi haastetta itsearvointiin. Kunnon- ja voimankehittymisen huomasi käytännössä, keho kaipasi lisää haastetta ja aiemmin tehty treeni tuntuikin ”liian helpolta”. Mutta koin epävarmuutta sen suhteen, meninkö riittävää vauhtia kohti tavoitetta. Oliko tekemäni treeni juuri tähän haasteeseen sopivasti mitoitettua?

Paria kuukautta ennen isoa reissua retkikunnan kanssa tehtiin harjoitusreissu. Kyseessä oli viikonloppureissu, jossa lauantaina oli tavoitteena hiihtää 11 tuntia. Helmikuu oli etelässä vähäluminen ja kovasti käytiin pohdintaa mistä löydettäisiin sen verran lunta, että päästäisiin pitkää matkaa hiihtämään painojen kanssa. Päädyttiin Näsijärvelle, Tampereelle. Oli mahtava huomata, että täyden lastin vetäminen ei tuottanut vaikeuksia. Toki tiedostin, että järvenjää on helpoin mahdollinen ahkionvetopaikka. Mutta tuntui silti hyvälle, että pysyin mukana, eikä minulla ollut vaikeuksia pysyä tahdissa mukana. Reissun jälkeen Jaakko sanoi, että tällä treenaamisella minulla ei pitäisi olla ongelmia Grönlannissa. Sain varmuutta siitä, että olen onnistunut tekemään oikeanlaisen ohjelman valmistautumiseeni. Onneksi ennen reissua myös täällä Tampereella oli metsässäkin lunta sen verran, että pääsin harjoittelemaan pulkkien vetämistä suksien kanssa. Tein myös viikon mittaisen lapin hiihtoreissun joulun tienoilla. Samalla testasin varusteita mm. nousukarvojen pitoa ja omaa hiihtotekniikkaa niin ylä- kuin alamäissäkin. Alamäkeen meneminen kahden pulkan kanssa, joiden välillä on vain narut ja painoa pulkissa molemmissa yhteensä reilu 90 kg, on mielenkiintoista. Tekniikkaa on hyvä miettiä etukäteen, sillä pulkat tulevat jaloille, jos et suunnittele mitä teet.

Treenamisen ohella RUOKAVALIOON on syytä kiinnittää huomiota. Lisää tietoa ruokavaliosta löydät sivuiltani Grönlanti / ruoat alta, josta löytyy myös Grönlannin reissun ruokasuunnitelma.

torstai 21. huhtikuuta 2016

Päivä 1: matkalla maailman ääriin 21.4.2016

Aamu alkoi viiden maissa heräämisellä..ei herätyksellä. Lähtöaamu, niin eihän sitä malttanut kuuteen nukkua, vaikka olisi hyvin voinutkin. Aamulla sitten viimehetken sähköpostien lähettelyt ja tavaroiden - erityisesti monojen ja kuoriasun tarkastus pariin otteeseen. Kaikki mukana. Varustekassilla painoa 28 ja käsimatkatavaroihin vajaa kymppi. Onneksi laitettiin osa tavaroista jo ennakkoon kohti määränpäätä. Junalla matkaaminen vajaan neljänkymmenen varustekassien kanssa on hyvää liikuntaa näin ennen reissua.

Junassa näin telttakaverini Tomin, joka matkasi Jyväskylästä. Tikkurilan asemalla vaihdettiin paikallisjunaan. Oltiin hyvissä ajoin laiturilla, mutta junan tultua huomasimme, että olimme aivan väärässä päässä laituria. No lähdettiin rivakasti kassien kanssa kohti junaa. Juuri kun pääsimme junan kohdalle, juna lähti liikkeelle ja me jäimme laiturille. Onneksi tuli muitakin junia.

Kentällä nähtiin Paula ja hetken päästä Tero ja Jaakko. Turvatarkastus meni ongelmitta läpi, vaikka elektroniikan paljous ihmetytti virkailijoita.

Nyt ollaan Hiltonin hotellin pohjois-siivessä. Näkymät on merelle ja huone on tämmöiselle ulkomajoitukseen tottuneelle kohtuullisen luksus. Kylppärissä on oma amme..katsotaan millaisia "ammeita" jäätiköllä on sulamisvesistä kertynyt. Tanskalainen retkikunta (joka on parhaillaan hiihtelemässä) raportoi blogissaan  pienistä 200 m x 50m kokoisista lammikoista. Päästään siis ehkä uimaan reissun aikana!

Käytiin päivällä syömässä Hiltonin lounaspuffetti, joka oli herkullisen monipuolinen jälkiruokapöytää unohtamatta. Vatsat täynnä kömmittiin ruokalevolle, jonka jälkeen allekirjoittanut kävi tutustumassa lähialueen luontoon ja pitsatarjontaan.

Päivä alkaa olla nukkumista vaille pulkassa. Huomenna matka jatkuu kohti Kangerlussuaqia. Jee! Huominen ja lauantai on varattu tavaroiden pakkaamiseen. Sunnuntaina suksille, jos hommat menee suunnitelmien mukaan.





keskiviikko 20. huhtikuuta 2016



Huomenna aamulla lähtee lennot Köpiksen kautta kohti Grönlantia.

Päivitämme retkikunnan yhteistä blogia 21.4.-28.5. osoitteessa http://www.avotunturit.fi/greenland-2016/

Kommentointeja saa ilmanmuuta laitella postausten perään.

Nyt vielä viimehetken säätämiset ja hetki unta ennen aamua. :)